|
Eiriol
Veikkaan, että on turha sanoa Eiriolin olevan romantikko. Eiriol rakastaa kaikkea romanttista, ja sen unelmien täyttymys olisikin löytää oma prinssi, joka hoivaisi, huolehtisi ja antaisi lahjoja. Tuollaiset miehet kun tuntuvat olevan harvassa, harmi vain. Eiriol on ihan sekaisin, jos se tapaa rakastuneen parín; Eiriol saattaa vain tuijottaa kaksikkoa ja hymyillä, säteillä onnea heidän puolestaan. Eiriol pitää narttuxnarttu ja urosxuros pareja söpöinä, mutta hieman vierastaa ajatusta; hyi, eihän silloin voi hankkia pentuja..? Eiriol rakastaa pentuja. Se lienee aivan turha sanoa. Narttu on hyvin pitkäpinnainen ja hyväntahtoinen pentujen kanssa, se vain hymyilee aivottomana ja antaa pentujen kiipeillä päällään ja ympärillään kuin paraskin hoitotäti. Eiriol itse haluaisi omia jälkeläisiä, mutta sen pitää ensin löytää uros; vaikkei koira terävimmästä päästä olekkaan, se ei suostu yhdenyön juttuihin. Rakkauden suhteen narttu on hyvin nirso, mutta imartelut ja suostuttelut, lahjat ja flirttailut uppoavat koiranarttuun kuin veitsi kuumaan voihin.
Koiraa on todella helppo huijata. Eiriol uskoo lähes kaiken, mutta ei tietenkään kaikkein uskomattomimpia juttuja. Narttu suuttuu kun huomaa joutuneensa huijatuksi, ja kun Eiriol suuttuu, viha on säälittävän voimatonta, mutta pitkäkestoista. Vaikka koira itse kiistäisi asian, se rakastaa sitä, kun muut anelevat anteeksi siltä.
Perhe on Eiriolille yksi tärkeimmistä asioista. Se rakastaa perheen keskeistä oloa, ja ei voi ymmärtää, jos joku sen perheestä ei halua olla nartun kanssa. Eiriol menee ihan totaaliseen paniikkiin, ja alkaa pohtia syitä, miksi tämä kyseinen perheenjäsen ei halua olla yhteyksissä koiraan, oi miksi? Eiriol olettaa aina, että syy on siinä itsessään. Se on valmiina ottamaan syyt niskoilleen asioista, joita se ei ole tehnyt - mutta jos riskinä on oma hengenlähtö, saattaa hälytyskellot alkaa soimaan nartun päässä, ja se yrittää auttaa ongelmatilanteeseen joutunutta muilla tavoin.
Ulkonäkö:
>>Profiilikuva<<
Menneisyys;
Syntyi sekarotuiseen pentueeseen, pesueeseen kuului esimerkiksi sisko Ronuwe[© Saranna]. Ensiksi Ronuwe ostettiin, kaikki muutkin pennut menivät, mutta pian saapui eräs ystävällinen nainen saapui paikalle ja ihastui pieneen, uteliaaseen kolmikuiseen Eirioliin. Pian koira saikin kodin, kerrostalosta, kiitos tämän mukavan naisen. Eiriol oppi nopeasti käskyjä ja oli ihastunut naiseen, ja samalla se tutustui samaisen kerrostalon muihin koiruleihin. Mainittavia oli naapurissa elelevä Epsilon [© Kawaii], vuotta vanhempi Epsilon oli suuri idoli nuorelle pennulle, joka seurasi Epsilonia mihin vain uros halusi nartun tulevan. Valitettavasti Epsilonin omistajapariskunta erosi, ja urosta alkoi näkyä yhä vähemmän paikallisessa koirapuistossa, eikä rappukäytävässäkään nahkacollieta näkynyt. Pian Eiriol kuitenkin seurasi ikkunasta koko huiman tragedian, ja masentui: sillä se oli varma, ettei enää koskaan näkisi löytöeläinkotiin vietyä colliepoikaa. Kaiken lisäksi, Eiriolilta jäi kertomatta se, että se oli ihastunut mokomaan.
Omistaja harmitteli vuoden ikäisen koiransa masennusta, ja koetti saada nartun jatkamaan elämäänsä onnellisena ja iloisena; Eiriol yritti naisen mieliksi, mutta eräänä päivänä se ei vain jaksanut enää. Aamulla päivä alkoi normaalisti: Eiriol sai aamupalansa [yhden keksin.. ja vettä], sen jälkeen nopealla lenkillä korttelin ympäri, kotiin, omistaja kävi suihkussa ja sitten koirapuistoon. Koirapuistossa narttu törmäsi erääseen urokseen, joka kertoili Eiriolille kaikenlaista, mukaanlukien Lahkosta ja Andriaanasta. Koettipa se liittääkkin, mutta Eiriolia ei houkutellut ajatus uhrata mitään, ja pian se pakenikin, hypäten koirapuiston aidan yli, juosten kuin tuulispää, ja nopeastihan neito pääsikin; vinttikoiransukuinen hyppäsi mereen, kolhi tassunsa ja onnistui hivuttamaan itsensä jonkun tynnyrin päälle, joka oli luultavasti irronnut läheisestä satamasta.
Eiriolia ei vähempää voinut kiinnostaa, mistä tynnyri oli kotoisin, ja lähinnä se vain ja ainoastaan oli kiitollinen siitä, että pääsi jonkun päälle: se ei nimittäin koskaan ollut uinut, ja kolmatta päivää tynnyrillä seilattuaan se alkoi pohtia, olikohan se nyt niin viisasta - lähteä mantereelta. Nääntyneenä se makasi vain paahtavan auringon alla, nakertaen kalanjäämiä tynnyrin sisältä. Kuin jokin ylempi taho olisi halunnut neidon jäävän eloon, aallokko yltyi, ja merivirrat kuljettivat tynnyrin ja sen nääntyneen sisällön Andriaanan kamaralle. Eiriol laski tassunsa haparoiden koiraeläinten kansoittamalle saarelle, ja tapasi heti alkuun Ronuwe-siskonsa.
Sivupohja © hitodama
|